My way sun hääkuviin
Tiesitkin varmaan että saat järjestää sun häät ihan just niin ku haluat. Se etu siinä on ku järjestää itelleen. Saa tehä mitä tykkää ja miten tykkää. Ja saa olla tekemättä. Tiän että joku laittaa voita pullasiivun päälle. Senkin saa tehdä jos hommaa pullansa ja voinsa. Tähän samaan kategoriaan menee se, että saat hommata just sellasen hääkuvaajan ku tykkäät. Joidenkin tosi suosittujen kans joudut miettiin varaamista ehkä vähä eteenpäin. Samallai ku jos ostat helmikuun alussa uima-asun alennuksesta. Et tarvi sitä heti, kesään on vähä matkaa, mutta hyvä ku olit ajoissa nyt on upee asu tai valokuvaaja.
Niitä suosittuja joutuu buukkaan kaks vuotta aiemmin tai enemmän. Se on just se homma suosittujen kans että ne on suosittuja. Mut ei nyt varata just muita ku mut okei? Ja uikkarit voit hommata jos osut ohittamattoman tarjouksen äärelle.
Valokuvaajan valinta voi olla vähä hankala homma. Vähä niinku olisit suomalaisen hypermarketin irtokarkkihyllyllä. Sulla on noin tuhatkolmesataa eri vaihtoehtoa pelkästään suklaista ja sun pitäis tietää mistä yhdestä ja ainoasta tykkäät nyt ja tykkäät vielä kuudenkymmenen vuoden päästäkin. Karkeasti silti pystyisit aika helposti kulkemaan joko salmiakin, suklaan, viinikumin tai jonkun muun äärelle. Samalla tavalla hääkuvaajista löytyy perinteisen hääkuvan taitajia, dokumentaristeja, muotilehtityyppejä ja monia muita erilaisia osaajia. Semmosiakin jotka osaa kaikkee.
Mun tapa kuvata on sellanen että koitan puuttua mahdollisimman vähän päivän kulkuun ja tapahtumiin. Tallentaa ne hetket sellasena kun ne on ja tehdä niistä teille muistoja ja taidetta. Ei niin että otan koko päivän kuvia kaikesta ja kaikista, vaikka otankin. Niin että jokainen kuva jokaisesta hetkestä olis mietitty, harkittu, suunniteltu ja hiton hieno. Vaikka ne on aitoja ja ohjaamattomia ja aivan hiton ohikiitäviä. Mun pitää olla teidän bestis että voin tehdä parhaiten sitä mitä osaan. Mä oon lähellä. Toooosi lähellä ja sitte taas oon ihan piilossa. Mut koko päivän oon teidän kanssa. Jokaisessa kuvassa pitää olla ajatus ja jokaisen kuvan ottamisessa pitää olla ajatus. Semmonen kuvaaja mä sit oon.
“Teidän tarina” ootko ehkä kuullu tän useemmin ku kaupallisesta radiosta musiikkia. Oot varmasti. Mun mielestä se teidän tarina on taas kerran enemmän kun se että mä kävelen teidän mukana sovitut tunnit ja otan teille kahdeksannetoista kuvan jostain mistä on jo seitsemäntoista vastaavaa kuvaa. Kuvaa ilman sisältöä. Jos mä kuvaisin “teidän tarinan” niin teidän tarinassa olis hitosti jännittäviä, erilaisia ja muutama tosi outo kuva. Niissä kuvissa olis tarinaa. Niissä on ne hetket jotka teiltä meni ohi tai jotka ilman mua unohtaisitte. Niin se menee. Koko päivästä voi saada paljon kuvia. Ja koko päivästä voi saada paljon kuvia. Vähä niinku telkkarista voi kattoo jakson temppareita tai jakson Breaking badia. Tunti meni mut ainoostaan temppareissa ei oo järkee. Ja ainoostaan kuvissa joissa on ajatusta on teidän tarina.
Kuvat edition aika maltillisesti. Teen sekä värillistä että väritöntä. Mut värit on mielummin maltillisia ku tosi paksuja. Tykkään muutenkin melko luonnollisesta värimaailmasta enkä todellakaan ratsasta kaikkien kuukauden suosikkimakujen mukana. Mä koitan olla oma trendini. Ja uskon että toi tietynlainen maltillisuus ja luonnollisuus on se mikä todennäköisimmin on silmää miellyttävä vielä sitte tosi pitkän ajan päästäkin. Musta on aina muodissa, taksi on aina liian kallis ja mun kuvissa on ajatusta. Niin ja teidän tarina.
Ei mulla muuta. Paitsi rakkautta.
