Moi
Mun kokemuksen mukaan kaikki hyvät jutut alkaa moikkaamisella ja kaikki hyvät tyypit avaa keskustelut moikkaamalla,
siis moi! Mukavaa että ehdit ja löysit tänne. Mä oon oopee (Olli-Pekka) ja etusivun linkissä lupasin että tää on vaan muutaman rivin heipparallaa, koska mehän hurmaannutaan toisistamme sitten ihan tosissaan livenä!
Me asutaan Riikan, Iidan ja Aleksin kanssa Suomen ymmärtääkseni parhaassa Porissa. Kotihan voi olla ihan hyvin vaikka Porissa kun vaan perhe on tehty noin hyvistä tyypeistä. Ne tekee mulle ryppyjä. Onneks enite naurusta. Ja harmaita hiuksia. Kasvatin muutaman vuoden tauon jälkeen tukan, ihan vaan tarkistaakseni tilanteen.
Ja ei kai Pori ihan paha voi olla, kun täällä on kuitenkin esim. meri ollu jo tosi pitkään ja oma koti yli kymmenen vuotta.
Aina kun mä lähden kengät jalassa ulos niin laitan vasemman ensin. Tietenkin. Ja oon aika ahdasmielinen tiskikoneen täyttämisen suhteen. Kovin moni sitä ei meidän perheestä osaa hyvin tai ollenkaan. Eli kengät jalassa oon ainakin sillon ku käyn juoksemassa, nykyään enemmän kuin ennen, mutta silti aika vähän ja aika hitaasti, vaikka yritän joskus mennä ihan täysillä. Useimmiten mulla on kengät jalassa myös sillon ku kuvailen kaduilla ja kujilla. Se on kivaa, loputtoman inspiroivaa ja kivaa mutta sen jo taisin sanoa. Suomen kieli on sitten asia josta voin nauttia myös ilman kenkiä. Tykkään tosi paljon kuunnella ja lukea hyvää, taitavaa (?) ja nokkelaa suomea.
Mun mielestä mä oon ihan hauska tyyppi. Ja helppo. Taivaanrannanmaalarikin. Omaperäinen. Mun seurassa ei todellakaan tarvi jännittää. Jep, kaikki muutkin valokuvaajat sanoo noin. Silti ja oikeesti. Ei tarvi. Ymmärrän hyvää ja tarjoilen huonoa huumoria ja koitan tehdä meidän valokuvauksesta mahdollisimman ei-valokuvauksellista. Juu, oikeesti tääkin.
Luulisin olevani tosi visuaalinen ihminen ja luulisin näkeväni tän maailman tosi omalla tavallani, toki niinhän me kaikki, mutta luulisin silti että mulla on jonkinlainen hyvä ja/tai häiriintynyt kyky nähdä asioita ja yhteyksiä maailman tarjoamissa väreissä, muodoissa ja hetkissä joita kaikki ei näe. Haluaisin ajatella että tää kyky nähdä, yhdistellä ja ennakoida on se juttu miten valokuvaajana yritän ja onnistunkin erottumaan joukosta. Mun tietynlainen intohimo on yrittää keksiä hiton nopeista hetkistä valokuvia jotka ois vähän enemmän kuin se klassinen osiensa summa.
Muutama rivi täyttyi muutama rivi sitten. Hitto. Tässä vielä muutamalla rivillä kutsu seurailla mun puuhia vaikka somen puolella. Sivun alareunasta löytyy linkki Instagramiin. Siellä oon somealustoista aktiivisimmillani. Yritän opetella myös jonkun muun, mutta tuu ny ekaks tonne. Olis tosi kiva tutustua, vaikka et asiakkaaksi heti oiskaan lähdössä, niin ihan muuten vaan. Koska hyvät tyypit <3
Tuu moikkaan,
oopee
ihan pieni placeholderkuva siihen asti kun meen kameran eteen